Uuden opetussuunnitelman mukanaan tuoma termi ”avoin oppimisympäristö” kuulostaa hienolle, mutta palveleeko se todella oppilaita ja oppimista? Didaktiikan emeritusprofessori Kari Uusikylä kirjoitti mielipidekirjoituksessaan (HS 19.4.2018) näin: ”Nyt ovat muodissa luokattomat koulut ilman sisäseiniä, oppilaiden omia työpisteitä, pöytiä ja tuoleja. Meluisa opiskelutila aiheuttaa turvattomuutta ja stressiä. Sermit, kuulosuojaimet, oma kaappi ja opetustilojen vaihtelu eivät asia muuksi muuta”.
Uusikylä viittaa kirjoituksessaan mitä ilmeisimmin normaalin opetussuunnitelman mukaan opiskeleviin koululaisiin. Mutta entäpä, jos lisähaasteena on aistiyliherkkyyksiä ja tapa aistia tätä maailmaa on erilainen? Miten uudenlaisen oppimisympäristön vaatimuksiin ovat sovitettavissa niin ikään vallalla olevat ihanteet integraatiosta ja inkluusiosta siitä, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus käydä lähikoulua?
Espoon kaupunginvaltuutettu Noora Koponen (vihr.) jätti helmikuussa valtuustoaloitteen aistiestettömyyden turvaamisesta espoolaisessa varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Nooran luvalla ja hänen aloitteestaan mallia ottaen, jätin vastaavan aloitteen keskiviikkona 25.4.2018 Nurmijärven kunnanvaltuuston kokouksessa. Se sai ilahduttavasti suuren kannatuksen 40 allekirjoituksella. Mieltäni lämmittää, että valtuustokollegat jakavat huoleni asiasta.
Aloitteen teksti oli seuraavanlainen:
Huhtikuun toinen päivä vietettiin autismitietoisuuden päivää. Silloin tuttavani autistinen poika sanoi isälleen näin: ”Isi, yhteiskunta on neurotyypillisten rakentama. Kouluun tarvittaisiin pieniä ryhmiä, enemmän aikuisia auttamaan, mahdollisuuksia liikkua ja oppia juttelemalla ja väliin hiljaisuutta sekä paikkoja, joissa levätä. Kaikkialle tarvittaisiin ruuhkattomia tiloja ja vähemmän melua. Eikä ollenkaan kirkkaita lamppuja, minnekään. Onhan pyörätuoli-ihmisillekin liuskoja, niin voisi kai tällaista olla. Voit laittaa tämän sinne Facebookiin, jos ihmiset vaikka ymmärtäisivät paremmin.”
Liikuntavammaisten henkilöiden esteettömyydestä puhutaan enenevässä määrin, mutta samaan aikaan jää herkästi huomiotta aivan yhtä tärkeä asia: aistikuormituksen, ts. aistiyliherkkyydestä kärsivien lasten ja nuorten esteettömyyden turvaaminen ja toteutuminen. Tähän liittyvät esimerkiksi äänimaailmaan liittyvät asiat, tilojen jakaminen/käyttö, valaistus sekä tuoksuttomuus. Äänien vähentämiseen ja valaistukseen voidaan rakennus- tai remontointivaiheessa vaikuttaa paljon. Tämä edellyttää onnistuakseen sitä, että em. asiat otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Uuden opetussuunnitelman mukanaan tuoma ajatus avoimesta oppimisympäristöstä ei palvele kaikkia. Sen sijaan mahdollisuudesta rauhaan ja hiljaisuuteen hyötyvät kaikki.
Vuonna 2016 Suomi ratifioi YK:n vammaissopimuksen, jonka mukaan vammaisella ihmisellä on oikeus saada opetusta yleisessä koulutusjärjestelmässä yhdenvertaisesti muiden kanssa. Autismi- ja Aspergerliitto julkaisi 6.2.2018 tiedotteen, jossa lähikouluissa toteutettavaan autisminkirjon oppilaiden opetukseen edellytetään riittävää tukea. Liiton mukaan tämä ei tällä hetkellä toteudu.
Nurmijärvellä, kuten muuallakin, perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen suunnitellaan entistä suurempia yksiköitä. Tästä johtuen erityisen tuen lapsia ja nuoria tullaan integroimaan enenevässä määrin normaaliopetukseen/ normaalikouluihin. Vuonna 2015 Tilastokeskuksen teettämästä selvityksestä käy ilmi, että noin 15 prosenttia kaikista peruskoululaisista sai tehostettua, tai erityistä tukea oppimiseen. Siis lähes joka kuuden lapsi/nuori.
Inkluusiota tai integraatiota suunniteltaessa, ja uusia päiväkoti- ja koulurakennuksia rakennettaessa, tulisi etukäteen arvioida riittävä aistiesteettömyyden toteutuminen. Inkluusio ja integraatio opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa onnistuvat vain, jos oppilaalla on käytössään tarvittavat tukitoimet ja erityisosaaminen. Tähän sisältyvät muun muassa ymmärtämys erilaisesta tavasta aistia ympäröivää maailmaa, puhetta tukevien kommunikointimenetelmien käyttö ja sen hallinta riittävällä tasolla henkilökunnan osalta jokaisessa yksikössä, sekä riittävä henkilökunnan määrä ryhmää kohden.
Edellä kirjoitetun perusteella me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Nurmijärven kunta:
- a) selvittää, millä tavalla aistiesteettömyys on tällä hetkellä huomioitu varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa riippumatta siitä, onko kyseessä erityisopetusta toteuttava yksikkö
- b) suunnittelee, millä tavoin aistiesteettömyyttä voidaan tehostaa ja toteuttaa nykyisten, mutta erityisesti uusien varhaiskasvatus- ja opetusyksiköiden korjausten, yhdistämisten ja rakentamisten yhteydessä
- c) toteuttaa em. selvityksen pohjalta aistiesteetöntä varhaiskasvatusta ja opetusta
- d) varmistaa, että vahvaa tukea tarvitsevien lasten ja nuorten on jatkossakin mahdollista opiskella pienissä erityisryhmissä, jotta oppimisen edellytykset ovat riittävän esteettömät aistikuormitusta ajatellen.
Nurmijärvi 25.4.2018
Leni Pispala (vihr.)
Jään mielenkiinnolla ja toiveikkaana odottamaan vastausta aloitteeseeni. Tulee olemaan kiinnostavaa myös vertailla Espoon ja Nurmijärven vastauksia ja mahdollisia toimenpiteitä keskenään. Uusikyä kirjoitti tekstissään myös: ”Tuntuu siltä, että liian moni suomalainen koulubussi ajaa pimeässä ilman valoja ja kuljettajaa”. Toivottavasti Nurmijärvellä koulubussi ohjataan eteenpäin kaikkien oppilaiden tarpeet huomioiden valot päällä ja kunnon kuljettajan toimesta!