Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila luovutti viime viikolla eduskunnalle yli 200-sivuisen kertomuksen Suomen lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin tilasta. Kurttila kuvailee tilannetta Suomessa rakenteelliseksi välinpitämättömyydeksi. Raportin mukaan lapsiin kohdistuneet leikkaukset ovat johtaneet esimerkiksi varhaiskasvatuksessa sekavaan tilanteeseen. Lapset asetetaan eriarvoiseen asemaan asuinkunnasta ja vanhempien työmarkkina-asemasta riippuen.
Lasten oikeuksien sopimus lähtee siitä, että lapsella on oikeus syrjimättömyyteen riippumatta hänen huoltajiensa taloudellisesta tilanteesta tai työmarkkina-asemasta. Päivähoito-oikeuden rajoittamisella yhteiskunta jaottelee lapsia sen mukaan ovatko vanhemmat töissä vai eivät. Tämä on syrjivää ja asettaa epätasa-arvoista. 
Melko lailla tasan kaksi vuotta sitten käytin puheenvuoron tässä salissa tästä samasta aiheesta. Silloin sanoin näin: ” Tällaiset huonosti, ja nyt tarkoitan valtakunnan tasolla, huonosti valmistellut päätökset ovat todella vaarallisia. Poliittisia päätöksiä ei pitäisi tehdä liian nopeasti ja ilman vaikutusten arviointia, kuten nyt tässä asiassa ollaan tekemässä.” Pääsen nyt toteamaan klassisesti: ”Mitä minä sanoin?”, sillä nyt jälkikäteen arviointia on tehty.
Esittelytekstissä perusteluna on ollut valtioneuvostolle tehty selvitystyö, jonka mukaan päivähoito-oikeuden rajaaminen on tuottanut haasteita toiminnan järjestämiseen eikä odotettuja taloudellisia säästöjä ole pystytty mittaamaan. Kyseisessä julkaisussa oli kuultu myös vanhempia. He kokivat, että varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen heikentää lasten tasa-arvoa ja vähentää vertaissuhteiden pysyvyyttä. Vanhemmilla oli myös huoli siitä, miten hoitopäivän keskeyttäminen vaikuttaa lasten kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Tämän selvitystyön sisällön kunnanhallitus sivuutti täysin muuttaessaan sivistyslautakunnan esityksen kielteiseksi.
Nurmijärvellä oikeus laajennettuun varhaiskasvatukseen myönnetään matalalla kynnyksellä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että 112 lapsesta, joita päivähoito-oikeuden rajaus koskisi, 69 saa kokopäiväistä varhaiskasvatusta. Palveluohjausta ja päivähoito-oikeuden rajaamiseen liittyvä byrokratiaa ylläpidetään siis ainoastaan 43 lapsen vuoksi. Rajauksen purkaminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että kaikki nämä lapset siirtyisivät kokopäiväisen varhaiskasvatuksen piiriin. Perheillä säilyy edelleen mahdollisuus valita lapselleen lyhyempi hoitopäivä tai –viikko. Tässä on asian ydin: perheillä tulee itsellään olla oikeus määritellä varhaiskasvatuksen tarve; ei palveluohjaajalla saati kenelläkään tässä salissa.
Uuden strategian teon yhteydessä on pohdittu kunnan vetovoimatekijöitä. Asuinpaikkaa miettiessään perheet kiinnittävät huomiota varhaiskasvatus- ja kouluasioihin. Ne ovat osa perheen arkea useita vuosia. Lapsimyönteiset päätökset antavat positiivisen signaalin ja voivat ratkaista uuden kotipaikan valinnan.
Virpi Räty puhui puheenvuorossaan kauniisti Nurmijärven varhaiskasvatuksesta. Ei ole kuitenkaan kyse siitä, että varhaiskasvatus meillä ei olisi laadukasta tai hyvin hoidettua, vaan siitä, että se ei ole kaikille tasa-arvoinen oikeus. Vaikka se olisi kuinka hyvää, se ei auta tai tue niitä, jotka jäävät sen ulkopuolelle.
Valtuutettu Pirkkala näki asian puolestaan kovin mustavalkoisena. Ei tässä ole tarkoituksena vertailla 4- ja 8- tunnin varhaiskasvatuspäivää, mutta toisaalta paljonko pedagogista toimintaa todella mahtuu neljään tuntiin, jos siihen aikaan kuuluvat aamupala, ulkoilu ja lounas. Pirkkalan mainitsemat kahden tunnin päiväunet alkavat olla osa historiaa. Eivät lapset ”nuku” kahta tuntia, vaan koko päivä on aktiivista toimintaa.
Lapsen oikeudet ovat jakamattomat. Politiikan teon perustana on oltava se, että lasten eriarvoisuutta lisääviä päätöksiä ei yksinkertaisesti tehdä! On kuultava asiantuntijoita, kuten Tuomas Kurttilaa sekä uskottava tutkimustuloksia! Tästä salista tulee löytyä viisautta ja selkärankaa tehdä lasten oikeuksia ja tasa-arvoa tukeva päätös ja palauttaa Nurmijärvellä lasten oikeus subjektiiviseen päivähoitoon! Tämä päätös on lasten oikeus ja etu. Se on sijoitus tulevaisuuteen. Valtuutettu Peltosen verbiä lainatakseni: ”Ei nyt sössitä tätä”!
Voit katsoa puheen tästä