Kevään viimeisessä aluevaltuuston kokouksessa käsiteltävänä oli lakkautetun Eteva kuntayhymän arviointikertomus. Etevan palvelut on ollut tarkoitus siirtää HUS:in ja hyvinvointialueiden toteutettaviksi, mutta pelkään, että tässä katoaa taas valtava määrä kehitysvamma-alan osaamista ja palvelut häviävät savuna ilmaan.

Valtuusto myös päätti myöntää eron Tiia Lintulalle aluehallituksen jäsenyydestä ja valitsi minut Tiian tilalle. Pesti hallituksessa alkaa 1.9.2023.

Seuraavassa puheeni kokonaisuudessaan:

PUHE ALUEVALTUUSTOSSA ETEVAN ARVIOINTIKERTOMUKSEEN LIITTYEN 15.6.2023

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kanssavaltuutetut, viranhaltijat ja muut kuulijat

Eteva oli yksi suurimmista vammaisalan osaamiskeskuksista, joka tuotti erittäin tarpeellisia vammaisalan erityispalveluja. Minua ei tässä arviointikertomuksessa niinkään kiinnosta luvut ja miljoonat, vaan ne ihmiset, jotka ovat olleet Etevan asiakkaita.

Työskentelen itse erityisluokanopettajana vaikeimmin kehitysvammaisten opetuksessa ja tein Etevan asiantuntijoiden kanssa usein yhteistyötä oppilaideni kuntoutukseen ja arviointiin liittyvissä asioissa.

Meillä Suomessa on viime vuodet ollut erittäin huolestuttava trendi, jossa yhdenvertaisuuteen vedoten on ajettu alas suuri määrä kehitysvammaisuuteen liittyvää osaamista ja palveluita. Tämä näkyy oppilaideni arjessa. Siitä minulla olisi teille kerrottavaa yhden kokonaisen kokouksen verran, mutta mainitsen nyt vaikka viimeisimpänä juuri peruskoulunsa päättäneen Vilin, jolla ei tällä hetkellä ole, perusopetuslaista tai vammaispalvelulaista huolimatta, mitään paikkaa tässä maailmassa. Vilin asuinkunnan hyvinvointialue painii nyt kiivaasti tämän ongelman kanssa.

Tämä näkyy myös hyväksyttävänä olevassa arviointikertomuksessa. Siinä erityisesti huomioitavana asiana hyvinvointialueen palveluksi siirryttäessä mainitaan henkilöstön näkökulma muutokseen. Kaikista suurimpana huolen aiheena tässä muutoksessa olisi tullut mainita asiakkaiden näkökulma ja se, miten heidän palvelunsa ja niiden laatu turvataan.

Edelleen arviointikertomuksessa kyllä mainitaan juurikin huoleni siitä, miten vaativimmat kehitysvammahuollon palvelut organisoidaan. Niiden todetaan siirtyvän HUS-kuntayhtymään, mutta ainakaan mainitsemassani Vilin tapauksessa, tällaisia palveluita ei ole hänen perheelleen tarjottu eikä niiden olemassaolosta mainittu. Enkä heti muista, että niitä meillekään olisi esitelty.

Arviointikertomuksesta on luettavissa, että asiantuntijatyölle erityispalveluissa on valtava kysyntä. Miten me vastaamme tähän kysyntään? Me emme ole saaneet omaa kehitysvammapoliklinikkaa toimimaan. Se on toiminut keikkalääkäreiden turvin, joiden on mahdotonta, tuntematta asiakkaitaan, kirjoittaa sellaisia lausuntoja, joita kehitysvammaiset palvelujensa turvaamiseksi tarvitsevat.

Kiitos Suvi Salin, kun mainitsit sanan ”huutolaislapsi” lastensuojelun palvelujen yhteydessä. Huutolaiskulttuurin paluusta vammaispalveluihin olen puhunut jo minäkin pitkään. Vaikeimmin kehitysvammaisten osalta me emme voi heittäytyä ulkopuolisten palveluntuottajien varaan, sillä he saavat valita asiakkaansa. Meillä täytyy olla tarjota omaa asumis- ja päivätoimintapalvelua. Jokainen ”tapaus Vili” (ja näitä tiedän useamman) on laitonta ja kaikkien ihmisoikeussopimusten vastaista. Jokaiselle täytyy löytyä paikka tästä maailmasta!