Nurmijärven kunnanvaltuusto teki mittavan päätöksen Klaukkalan palveluverkosta kokouksessaan 2.10.2024. Päätös koski sekä perusopetusta että varhaiskasvatusta.
Viranhaltijat olivat tehneet valtavan, yli vuoden, työn ja esittivät mallia, jossa puskutraktorin alle joutuvat Urheilupuiston yläkoulu sekä Klaukkalan alakoulu yhdistettäisiin yhtenäiskouluksi. Osan luottamushenkilöistä koostuvan ja heidän itse kokoamansa ”työryhmän” esitys sisälsi kaksi erilliskoulua sekä yli 400 lapsen yksikön Viirinlaaksoon, mihin tulisi suomen- ja ruotsinkielistä perusopetusta sekä 10-ryhmäinen päiväkoti. Tämä paketti tulisi viranhaltijoiden esitystä useamman miljoonan kalliimmaksi.
Useammassa puheessa yhtenäiskoulu suorastaan demonisoitiin. Tuntui kovin turhauttavalta kuunnella puheita, joissa näkyi ymmärtämättömyys koulumaailmaa kohtaan. Varhaiskasvatuksesta kantoi huolta lisäkseni vain Virpi Korhonen. Oppimisen tuen uudistusta ei huomioinut kukaan muu. Ikävää on myös viranhaltijoiden perusteluiden ja osaamisen mitätöinti. Yhtenäiskoulut ovat nykypäivää. Jälleen kerran Nurmijärvellä jäädään jälkijunaan. Äänestys yhtenäiskouluista hävittiin äänin 36-15.
Seuraavassa puheeni:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat ja muut kuulijat,
Olemme tekemässä jätti-investointeja vaativaa päätöstä Klaukkalan kouluverkosta. On päätettävä esitetyistä malleista vähiten huono tai eniten sopiva – kuinka asiaa haluaa kukin katsoa.
Katsantokantoja on monia. Etsitäänkö parasta vaihtoehtoa pienen varhaiskasvatuksessa olevan lapsen, ala- vai yläkoululaisen vai erityisen tuen lapsen kannalta? Mikä on henkilökunnalle passeli? Onko perusteena pedagogiset, tekniset vai taloudelliset ratkaisut? Yksikään malli ei mielestäni ole täysin ideaali.
Itse kannan huolta kaikkein pienimmistä sekä erityistä tukea tarvitsevista. Kunnanhallituksen esittämässä vaihtoehdossa 4 Viirinlaaksoon tulee kokonaisuudessaan varhaiskasvatusta ja opetusta yli 400 lapselle, ikähaitarilla 1-12 vuotta. Hallintoa on kolmelta eri taholta, suomen- ja ruotsinkielisestä opetuksesta sekä varhaiskasvatuksesta. Hallintohimmeli ja lasten lukumäärä on valtava. Mielestäni 10-ryhmäiset päiväkodit ovat sinällään jo hieman arveluttavia ja siihen vielä parisataa lasta lisää. Parhaimmallakaan suunnittelulla riskejä ei vältetä. Tästä huolensa ilmaisi myös varhaiskasvatuspäällikkö viime kunnanhallituksen kokouksessa.
Oppimisen tuki on uudistumassa; ns. kolmiportainen tuki poistuu. Uusi lainsäädäntö astuu voimaan 1.8.2025. Uudistuksen kunnianhimoisena tavoitteena on, että jokaiselle varmistetaan riittävien tukitoimien saatavuus. Uudistuksessa perusopetuksen opetusryhmien muodostamista koskevia ryhmäkokosäännöksiä tiukennetaan. Tuen uudistamisessa on pyritty painottamaan mm. tuen ennakointia, opetushenkilöstön yhteistyötä sekä sitä, että opetusryhmissä olisi tarpeen mukaan joustavasti tarjolla ryhmämuotoisia tukimuotoja. Tämä asettaa uusia vaatimuksia opetuksen järjestämiselle. Myös oppilashuollon henkilökunta on merkittävässä roolissa. Oppimisen tuen uudistus edellyttää myös uuden toimintakulttuurin luomista. Ajattelen yhtenäiskoulun tarjoavan tähän laajemmat ja vankemmat hartiat. Sitä, miten tukea tarvitsevien tarpeet oppimisympäristön suhteen huomioidaan, ei päätetä vielä tässä. Tähän tulee ehdottomasti kiinnittää erityistä huomiota. Uusi toimintakulttuuri on avainsana myös moneen muuhun aiemmissa puheenvuoroissa kuultuihin huoliin.
Paljon on puhuttu 2B-vaihtoehdon kohdalla haastavasta tontista ja liikennejärjestelyistä. Haluan kuitenkin luottaa tässä viranhaltijoiden näkemykseen, että nämä seikat ovat ratkaistavissa.
Yhtenäiskoulu tarjoaa jatkuvuutta, sitä eheää koulupolkua. Oppilaat voivat käydä koulua samassa ympäristössä useamman vuoden ajan, mikä luo turvallisuuden tunnetta. Tämä on erityisen tärkeää nuorille, jotka tarvitsevat vakautta ja tukea kasvaessaan. Kun opettajat tuntevat oppilaat pitkällä aikavälillä, he voivat paremmin tukea heidän yksilöllisiä tarpeitaan.
Yhtenäiskoulu mahdollistaa myös kaksoiskelpoisten opettajien työpanoksen käyttämisen. Monella luokanopettajalla on jonkin aineenopettajan kelpoisuus ja näin heille mahdollistuu myös yläkoulun oppilaiden opettaminen. Opettajan täyden potentiaalin mahdollistumisen lisäksi tällainen lisätuntien saaminen voi olla myös veto- ja pitovoimatekijä.
Koulun pitää olla paikka, jossa voi tapahtua oppimista, ainoastaan talous edellä ei siis voida ajatella mentävän. On kuitenkin huomioitava seikka, että vaihtoehtoon 4 verrattuna viranhaltijoiden esittämä vaihtoehto 2B on pelkästään käyttökustannuksiltaan vuosittain kunnalle puoli miljoonaa huokeampi. Valtuutettu Hägg jo puheessaan väläytti vaihtoehto 4:n kohdalla kuntalaisten kukkarolla käyntiä eli veronkorotuksia. Tähän voisi lisätä vielä lisäpaineen ns. pienten kyläkoulujen olemassaolosta.
En mielestäni myöskään koe ole tämän kokoluokan hankkeissa viranhaltijoita pätevämpi. Uskon heidän tehneen perustavaa laatua olevaa taustaselvitystä ja pohdintaa parhaasta vaihtoehdosta sekä pedagogisesta että teknisestä näkökulmasta.
Jos meillä olisi Roope Ankan rahasäiliö, todennäköisesti ei toteutettaisi mitään näistä vaihtoehdoista. Esitetyt suunnitelmatkin olisivat toisen näköisiä. Valitettavasti meillä on nyt joitain reunaehtoja. Reunaehdot huomioiden katson, että järkevin malli Klaukkalan minipalveluverkon toteuttamiseksi on malli 2B
Kannatan siis Arto Häggin muutosesitystä.
Voit myös katsoa puheeni täältä: