Keski-Uudenmaanhyvinvointialueen valtuusto kokoontui 9.11.2023. Esityslistalla oli minulle tärkeä aihe eli vammaisten henkilöiden hyvinvointisuunnitelma.
Valitettavasti suunnitelma oli minusta hyvin puutteellinen varsinkin, kun sen kerrottiin korvaavan myös vammaispoliittisen ohjelman. Seuraavassa puheeni kokonaisuudessaan:
PUHE ALUEVALTUUSTOSSA 9.11.2023 LIITTYEN VAMMAISTEN HENKILÖIDEN HYVINVOINTISUUNNITELMAAN
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, viranhaltijat sekä muut kuulijat
Olen ollut vuosia vaikeasti kehitysvammaisen, tällä hetkellä nuoren naisen, elämässä. Olen siis täyttänyt erinäistäkin plankettia, lippua ja lappua. Kysellyt palveluiden ja oikeuksien perään. Voin siis sanoa olevani tässä kokemusasiantuntija.
Käsissämme on asiakirja, jonka tekeminen johdannon tekstin mukaan on aloitettu vammaispoliittisen ohjelman nimellä ja nimi on myöhemmin muutettu hyvinvointisuunnitelmaksi. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva vammaisten henkilöiden neuvottelukunta eli VANE määrittelee vammaispoliittiselle ohjelmalle varsin tarkat kriteerit.
Pahoittelen hieman huolimatonta valmistautumistani aluehallituksen kokoukseen, jossa tämä suunnitelma käsiteltiin. Minulta oli mennyt siis ohi tuo lause, että tätä on aloitettu tekemään vammaispoliittisena ohjelmana. Sitähän tämä dokumentti ei nyt suinkaan vastaa.
Suunnitelman johdannossa lukee näin: ”Ohjelman tavoitteena on vammaisten henkilöiden, terveyden ja toimintakyvyn edistäminen sekä osallisuuden vahvistaminen” ja jatkuu ”varmistaa palvelujen saavutettavuutta ja saatavuutta”. Minun kysymykseni kuuluu nyt, että missä nämä asiat näillä lehdillä näkyvät?
Mikäli tämän suunnitelman on tarkoitus kattaa myös vammaispoliittinen ohjelma, niin tässä tulisi näkyä ne konkreettiset toimenpiteet, joilla edistetään vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista. Tässä käsillä olevassa suunnitelmassa on ensimmäisille sivuille tehty neljä vammaisten henkilöiden hyvinvointiin liittyvää tavoitetta ja taulukkoihin 2-4 ympätty näille toimenpide- ja mittariehdotukset. Koko loppusuunnitelma on oikeastaan pelkkää raportointia siitä millaisia palveluita ja kuinka paljon vammaiset missäkin päin Suomea käyttävät. Palveluntarpeesta tai hyvinvointialueen kyvystä vastata siihen ei kerrota lainkaan.
Tästä hyvinvointisuunnitelmasta loistavat poissaolollaan kokonaan vammaisten terveys- ja kuntoutuspalvelut. Varsin keskeinen osa vammaisten tarvitsemia palveluita. Tässä meillä ei kaiketi ole ylpeilemistä, koska kehitysvammapoliklinikkaa ei ole missään kohtaa saatu toimimaan asiakkaiden tarpeita vastaavasti. Alueella on jo vuosia vallinnut tilanne, jossa kehitysvammaiset ovat joutuneet kyselemään tarvitsemiensa tutkimusten ja lausuntojen perään milloin mistäkin. Näkisin kuitenkin, että nämä palvelut ovat niin keskeinen osa vammaisten hyvinvointia ja niistä olisi tullut mainita.
Poissaolollaan loistavat maininnat myös niinkin keskeisistä sosiaalipalveluista kuin palvelusuunnitelma, palveluohjaus, erityishuolto-ohjelma, tilapäishoito, perhe-elämän tukeminen, apuvälinepalvelu ja hoitotarvikejakelu.
Erityisenä huomioina tästä ohjelmasta haluan nostaa kohdan 2.5, jossa aiheena on vammaisten asumispalvelut. Tässä mainitaan, että Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella ei ole lainkaan palveluasumispaikkoja vaikeavammaisille, vaan palvelut tuotetaan ostopalveluina asiakkaan yksilölliset tarpeet huomioiden. Tämä on äärimmäisen huolestuttavaa. Markkinavetoiset yksityiset palveluntuottajat saavat valita asiakkaansa ja saadessaan sen saman rahan ”vähän helpommasta” asiakkaasta, valitsevat varmasti helpomman. Sama koskee työ- ja päivätoimintaa. Tiedän oman entisen oppilaani kohtalon kautta, että meille on muodostunut tilanne, jossa kaikkein vaikeimmin vammaisia nuoria ei oteta minkään palveluiden, ei opetuksen, työ- ja päivätoiminnan eikä myöskään asumisen palveluihin. Kenelläkään ei näytä olevan velvollisuutta kantaa vastuuta kaikkein heikoimmassa asemassa olevista. Tämän oppilaani kohdalla hänen asuinkuntansa hyvinvointialueen pelasti työnantajakaupunkini ja apulaisrehtorimme, jotka junailivat hyvinvointialueen kanssa sopimuksen, että nuori saa olla ”päivätoiminnassa” koulullamme, mutta tämä järjestely loppuu keväällä ja vieläkään tilanteeseen ei näy mitään ratkaisua. On siis äärimmäisen, ÄÄRIMMÄISEN tärkeää, että hyvinvointialue tarjoaa omana palvelunaan asumista sekä työ- ja päivätoimintaa vaikeimmin vammaisille.
Valitettavasti vuosien kokemus työstä kaikkein vaikeimmin vammaisten kanssa on osoittanut, että heidän asemansa on koko ajan heikentynyt. Vammaisuuden kirjo on valtava ja sitä on toki yhdessä parinkymmenen sivun ohjelmassa kokonaisuudessaan vaikea huomioida. Olen kuitenkin surullinen siitä, että meillä on joukko vammaisia, joiden tarpeita ei yksikään suunnitelma tai edes laki juurikaan huomioi. Miten voi olla, että 2020-luvulla meillä sivistysvaltiossa nimeltä Suomi, on enenevässä määrin erityisesti kehitysvammaisia nuoria, joille ei ole paikkaa maailmassa? Toivon, että vastaisuudessa Keski-Uudenmaan hyvinvointialue on se, joka huomioi ja pitää huolta myös heistä.
Olen ollut mukana tekemässä Nurmijärven vammaispoliittista ohjelmaa ja siinä yhteydessä lukenut useita hyviä ja pieteetillä tehtyjä vammaispoliittisia ohjelmia. Suosittelen, että käytte lukemassa niitä. Kurkatkaapa vaikka Lahden kaupungin ohjelmaa. Ohjelma voi olla loistava tietopaketti ja myös visuaalisesti miellyttävä. Tämä nyt hyväksyttävänä oleva dokumentti ei täytä vammaispoliittisen ohjelman kriteerejä enkä oikein tiedä, miten tämä myöskään edistää vammaisten hyvinvointia. Vammaispoliittisen ohjelman tulee toimia vammaispoliittisena suunnannäyttäjänä sekä hyvänä informaatiopakettina ja sitouttaa eri osapuolia vammaisten henkilöiden aseman parantamiseen.
Näistä syistä Vihreä valtuustoryhmä katsoo, että tarvitsemme vielä erillisen vammaispoliittisen ohjelman,
KIITOS!
Voit myös katsoa puheen tästä: