Nurmijärvellä jo vuosikymmeniä puhututtanut pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ottaminen kuntaan oli jälleen tapetilla ja vilkkaan keskustelun aiheena kunnanvaltuustossa. Asiasta äänestettiin sekä palauttamisen että kielteisen päätöksen osalta. Päätös oli lopulta pohjaesityksen mukainen äänin 33 puolesta – 16 vastaan – 2 poissa. Itse pidin Vihreiden valtuustoryhmän puheenvuoron asiasta. Olimme ainut asiaa kannattava ryhmä, joka oli kokonaisuudessaan turvapaikanhakijoiden ottamisen kannalla.
Puheenvuoro alaikäisten turvapaikan hakijoiden ottamisesta Nurmijärvelle 25.1.2107
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut, virkamiehet, lehterin väki ja kuulijat kotona Olemme saaneet ELY-keskukselta pyynnön vastaanottaa kuntaan alaikäisiä turvapaikanhakijoita. Uudellamaalla on useita kymmeniä nuoria, jotka odottavat kuntasijoituspaikka. Pienryhmäkotipaikoista on pulaa. Meillä on mahdollisuus ja fasiliteetit tarjota paikka 14 nuorelle.
Ehkä on syytä palautella mieliin todellisia syitä lapsipakolaisuuteen: Osa lapsista on vanhempien toimesta lähetetty aseellisia konflikteja ja/tai turvattomia oloja pakoon, osa on joutunut eroon vanhemmistaan sekasortoisissa oloissa, osa on jäänyt orvoiksi. Jotkut ovat paenneet poliittisesta toiminnasta tai uskonnosta johtuvaa vainoa, kunniaväkivaltaa tai pakkoavioliittoa. Käytännössä turvapaikanhakijat joutuvat turvautumaan laittomiin keinoihin päästäkseen Eurooppaan. Suurella osalla alaikäisistä turvapaikanhakijoista on traumaattisia kokemuksia takanaan, kuten perheenjäsenten menetyksiä sekä fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Ilman huoltajaa
Suomeen tulevat alaikäiset joutuvat monella tavalla vaikeaan tilanteeseen. Pitkä ja monesti vaarallinen matka päättyy, mutta uudet haasteet ovat edessä. Nuori turvapaikanhakija kohtaa heti epäilyjä: onko hän vanhempiensa lähettämä ankkurilapsi, jonka missio on saada vanhempansa ja sisaruksensa Suomeen vai aikuinen, joka tekeytyy alaikäiseksi saadakseen helpommin turvapaikan. Julkinen keskustelu on negatiivissävytteistä, tunnepohjaista ja liian harvoin faktoihin tukeutuvaa. Vanhemmassa teini-iässä oleva nuori, joka on aikuisen oloinen, voi olla monessa suhteessa ikäisekseen epäkypsä. Hän on kokenut kovia, nähnyt paljon ja oppinut pärjäämään yksin, mutta ei ole saanut käydä koulua, oppia arjen asioita eikä nauttia perheen tarjoamasta turvasta, kuten suomalaiset nuoret.
Elämä jatkuu turvassa, mutta silti epävarmuudessa, kunnes viranomaiset kuulustelujen ja puhuttelujen jälkeen vakuuttuvat siitä, että nuoren tarina on uskottava, ja myöntävät hänelle turvapaikan. Pieni osa alaikäisten hakemuksista hylätään, ja annetaan karkotuspäätös. Kun oleskelulupa on myönnetty, alaikäinen sijoitetaan perheryhmäkotiin tai tuettuun asumiseen. Koska sijoituspaikkoja on rajoitetusti, lapsi tai nuori saattaa joutua muuttamaan prosessin aikana toiselle paikkakunnalle juuri ehkä vähän tottuneena sen hetkiseen asuinpaikkaansa. Tämä ei ole hänen etunsa mukaista, koska hänet revitään irti tutusta ympäristöstä ja sosiaalisesta verkostosta. Kuulostaako inhimilliseltä?
Miten me suhtaudumme Nurmijärvellä näihin nuoriin? Kyseenalaistammeko heti iän ja motiivit saapua Suomeen? Olemmeko unohtaneet, että suurin osa näistä nuorista tulee maahan perustelluin syin? Puhummeko asiattomasti suljettujen ovien takana? Kuten aiemmin mainitsin, pieni osa hakemuksista hylätään. Vallitseeko täällä kuvitelma siitä, että kaikki saapuvat vain hyödyntääkseen etuisuuksia? Eiköhän erilaisten tukijärjestelmien väärinkäyttäjiä kuitenkin löydy myös ihan kantasuomalaista ja –nurmijärveläisistäkin, mutta emme silti yleistä kaikkien tekevän niin.
Asenteellisuus on pääosin aikuisten ongelma; ikävä kyllä se siirtyy helposti eteenpäin. Nuoret ovat ennakkoluulottomia ja ajattelevat asioita globaalisemmin, meidän ei tule tätä asenneta myrkyttää. Aikuisilla on vastuu siitä, millaista keskustelua ja viestiä asioista välitetään eteenpäin.
Missä on empatia? Meissä jokaisessa tulisi herätä äiti tai isä; kyseessä on jonkun lapsi. Me olemme onnekkaita, meidän ei ole tarvinnut tehdä päätöstä lapsemme lähettämisestä turvaan, yksin matkaan toiselle puolelle maailmaa. Osattaisiinko kääntää ajatus niin päin, että meillä on etuoikeus pitää huolta jonkun toisen lapsesta?
Meillä on nyt mahdollisuus tarjota turvapaikanhakijanuorille inhimillinen vaihtoehto: sopimuksen muuttaminen määräaikaisesta toistaiseksi voimassaolevaksi mahdollistaa edes osalle sen, että heitä ei heitellä paikasta toiseen, vaan voidaan tarjota vastaanotto- ja kotouttamistyö yhdessä paikassa. Nurmijärven tulee kantaa vastuuta siinä missä muidenkin kuntien. Ja kun asiaa on kyseenalaistettu rahan varjolla, niin tässähän on kyse ainoastaan mahdollisuuden tarjoamisesta asumiseen kunnan alueella, kuluja on vasta 21-ikävuoden jälkeen ja kuinkakohan moni heistä tänne haluaa jäädä ilmapiirin ollessa varsin vähemmän vastaanottavainen. Olisiko aika olla ihminen ihmiselle? Ennakkoluuloisen asenteen sijaan tervehdi, hymyile, kysy mitä kuuluu. Osoita ystävällisyyttä, saat sitä varmasti takaisin. Vihreä valtuustoryhmä kannattaa alaikäisten turvapaikanhakijoiden vastaanottamista kuntaan.
Voit myös katsoa puheen tästä linkistä: