Lähestyvä Naisten päivä, Amnestyn uusille aluevaltuutetuille järjestämä koulutus sekä Paavo Teittisen artikkeli (HS 16.1.2022 https://dynamic.hs.fi/a/2022/tutkinta/) seksuaali- ja lähisuhdeväkivallan poliisitutkinnoissa ilmenneissä ongelmissa, saivat minut tarttumaan aiheeseen. Poliisin toiminnalle perhe- ja lähisuhdeväkivalta sekä naisiin kohdistuvissa väkivaltatilanteissa löytyy hyvät ja selkeät toimintaohjeet (https://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginhallitus/Suomi/Paatos/2021/Keha_2021-10-25_Khs_40_Pk/3A309932-0295-CE49-9545-7C0763F00000/Liite.pdf). Näiden mukaan ei kuitenkaan toimita. MIksi?
Naisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta on iso yhteiskunnallinen ongelma. Kuinka useasti maailman onnellisimmaksi kansaksi rankattu Suomi komeilee Euroopan tilastoissa toiseksi vaarallisimpana maana naisille? Mielestäni tässä on valtava ristiriita. Tai sitten kuinka onnellisia olisimmekaan, jos lähisuhdeväkivaltaan, sen ehkäisyyn ja torjuntaan, pureuduttaisiin tosissaan?
Nurmijärven Uutiset julkaisi aiheesta kirjoittamani blogitekstin viikonvaihreen 5-6.3.2022 numerossaan. Blogin teksti on kokonaisuudessaan seuraava:
TURVALLISEMPAA NAISTEN PÄIVÄÄ – JA ELÄMÄÄ
Suomi on Euroopan toiseksi vaarallisin maa naisille. Tämä aiheuttaa inhimillisen kärsimyksen lisäksi kustannuksia myös sosiaali- ja terveydenhuoltoon. STM:n vuonna 2017 tekemän selvityksen mukaan lähisuhdeväkivallan kustannukset Suomessa ovat vuosittain 90 miljoonaa euroa.
Lähisuhdeväkivallan ehkäisy, torjuminen ja sen seurausten aiheuttamiin palveluntarpeisiin vastaaminen on kuntien ja nyt myös hyvinvointialueiden velvoite. Myös Nurmijärvellä on laadittu Lähisuhdeväkivallan vastainen toimintaohje. Ohjeessa lukee: ”Suomessa kunnat ovat vastuussa ehkäisevän väkivaltatyön suunnittelusta ja palvelujen järjestämisestä. Ammattilaisten tehtävä on puuttua väkivaltaan ja saattaa väkivaltaa kokenut avun ja tuen piiriin. Palvelujen etsiminen ei saa jäädä asiakkaan tai potilaan vastuulle”. Miten tästä on huolehdittu? Tutkimusten mukaan alle 1% lähisuhdeväkivallan uhreista tunnistetaan terveyskeskuspäivystyksessä. Miten tunnistetaan henkinen väkivalta?
Usein akuutissa lähisuhdeväkivaltatilanteessa paikalla on ensimmäisenä poliisi. Millaiset ovat heidän toimintaohjeensa ja kyky toimia tilanteissa? Miksi uhri saatetaan laittaa tilanteissa kohtaamaan väkivallan tekijä? Miksi uhri usein ohjataan pois kodistaan ja väkivallan tekijä jää?
Tarkistavatko poliisit aina väkivallan seurauksena mahdollisesti tulleet vammat vai kirjoittavatko raporttiin ”ei näkyviä vammoja”? Ovatko näkyvät fyysiset vammat ainoa mittari? Muistetaanko uhrilta aina kysyä, miten voit? Onko poliisilla velvoite ohjata uhri tuen ja avun piiriin? Voiko poliisin toiminnan kyseenalaistaa?
Lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen ja sen uhriksi joutuneiden auttaminen on useiden tahojen vastuulla. Tuloksekas toiminta väkivallan vähenemiseksi ja uhrien auttamiseksi on näiden tahojen tiivis ja toimiva yhteistyö. Miten siis linkitetään kuntien, hyvinvointialueiden ja poliisin työ yhteen?
Tällaisten rakenteiden luominen on tärkeää, jotta väkivallan ehkäisemiseksi, siihen puuttumiseksi sekä väkivallan uhriksi joutuneelle saadaan selkeät palvelupolut. Väkivallan ehkäisyyn ja torjumiseen keskittyvien rakenteiden vahvistaminen on ihmisoikeusteko.
Turvallisempaa naisten päivää ja elämää meille kaikille!
Leni Pispala
Kunnanvaltuutettu, Nurmijärvi
Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu (vihr.)
Kuinka moni lähisuhdeväkivallan uhri ei uskalla hakea apua, vaan vaikenee, pelkää ja häpeää? Millaisia yhteiskunnallisia muutoksia tämän vaikenemisen kulttuurin rikkominen vaatisi? Löytyisikö rohkeutta luoda #metoo -kampanjan kaltainen ulostulo vaikkapa sanoilla #beenthere?