[et_pb_section transparent_background=”off” allow_player_pause=”off” inner_shadow=”off” parallax=”off” parallax_method=”on” make_fullwidth=”off” use_custom_width=”off” width_unit=”off” custom_width_px=”1080px” custom_width_percent=”80%” make_equal=”off” use_custom_gutter=”off” fullwidth=”off” specialty=”off” admin_label=”section” disabled=”off”][et_pb_row make_fullwidth=”off” use_custom_width=”off” width_unit=”off” custom_width_px=”1080px” custom_width_percent=”80%” use_custom_gutter=”off” gutter_width=”3″ allow_player_pause=”off” parallax=”off” parallax_method=”on” make_equal=”off” parallax_1=”off” parallax_method_1=”on” parallax_2=”off” parallax_method_2=”on” parallax_3=”off” parallax_method_3=”on” parallax_4=”off” parallax_method_4=”on” admin_label=”row” disabled=”off”][et_pb_column type=”4_4″ disabled=”off” parallax=”off” parallax_method=”on”][et_pb_text background_layout=”light” text_orientation=”left” admin_label=”Text” use_border_color=”off” border_style=”solid” disabled=”off”]
Tuo hupaisa kuva Sipilästä ja Stubbista ”koulutuksesta ei leikata -kyltit” käsissään on konkretisoitunut meidän perheeseen käänteisessä merkityksessä nyt jo kahdesti.
Perheemme erityinen neiti sai perusopetuksensa päätökseen viime keväänä. Edessä oli valtava muutos; tutusta ja turvallisesta koulusta oli pakattava reppunsa ja lähdettävä. Ensin jännitimme yleensä saadaanko jatko-opintopaikkaa lainkaan. Iloinen tieto tuli kesäkuussa 48. hakijan joukosta tyttö oli niiden kuuden onnekkaan joukossa, jotka pääsivät Keskuspuiston ammattiopistoon, Lassilan toimipisteeseen niin sanotulle TELMA -linjalle. TELMA = työhön ja itsenäiseen elämään valmentavat opinnot on suunnattu vaikeasti kehitysvammaisille nuorille, jotka opintojen aikana harjoittelevat päivittäisiä askareita ja itsestä huolehtimisen taitoja.
Heti syyskuussa saimme uutisen ammatillisiin opintoihin kohdistuvista säästöistä. Lokakuussa tuli Lassilan toimispisteestä tieto, että YT- neuvottelut ovat käynnissä ja toiminta tullaan lakkauttamaan tulevana keväänä. Tiedotteessa kerrottiin, että jokaisen perheen kanssa käydään neuvottelu nuoren tulevaisuudesta. Hyvän alun jälkeen oli edessä epävarmuus. TELMA -koulutuksen erikoisuus on siinä, että sen kestoksi määritellään 1-3 vuotta. Joka kevät siis arvioidaan onko koululla vielä annettavaa nuorelle vai onko kaikki taidot jo hiottu huippuunsa. Jokaisen TELMAlaisen perheessa heräsi siis huoli, että loppuuko koulupolku nyt tähän vai löytyykö opiskelupaikka jostain toisesta toimipisteestä. TELMA- opinnot ovat myös ainoa jatko-opintomahdollisuus vaikeasti kehitysvammaisille henkilöille. Tämän koulun käytyään heillä ei ole enää oikeutta käydä muita kouluja.
Meillä kävi jälleen tuuri; opinnot jatkuvat ensi syksynä toisessa toimipisteessä, mutta kun kyseessä on vaikeasti kehitysvammainen henkilö tämäkin on koko perheelle haasteellinen tilanne. Jokainen vaikeasti vammaisen läheinen tietää, että kaikkiin muutoksiin sopeutuminen vie aikaa. Muuttuneet olosuhteet voivat heijastua kotiin rajuinakin tunteenpurauksina.
Viimeisin niitti tähän soppaan tuli tällä viikolla koulussa pidetyssä palaverissa. Saimme kuulla, että tulevana lukuvuonna koulu päättyy aina perjantaisin kello 13.00 ja iltapäivähoitoa ei ole. Tähän perusteena on valtiolta tulevan rahan väheneminen. Saammeko me nyt pyytää taksikyydit perjantaisin vaikkapa opetusministeriön ovelle vai oletetaanko, että jompikumpi vanhemmista pystyy aina olemaan perjantaisin kotona yhden jälkeen, kun kotiin tulee toki fyysiseltä iältään miltei täysi-ikäinen, mutta henkiseltä kapasiteetiltaan taaperoikäinen? Tässä menisi KiKy:n puolen tunnin työajan pidennys aika paljon miinuksen puolelle. Tämä on pöyristyttävää ja täysin näennäistä säästöä. Käytännössä kunnan on jollain muotoa järjestettävä perjantai- iltapäivän hoito joko palkkaamalla kotiin henkilökohtainen avustaja tai ostamalla palvelu joltain ulkopuoliselta palveluntuottajalta. Valtio siis säästää sysäämällä vastuun kunnille, jotka joutuvat jotenkin tämä pulman ratkaisemaan. Kokonaisuutena tämä tulee erittäin kalliiksi, kun tähän asti iltapäivähoito on järjestetty yhteisesti koululla kaikille sitä tarvitseville. Nyt se pitää räätlöidä jokaiselle opiskelijalle yksilöllisesti oman kotikunnan toimesta. Ja todelliseksi maksajaksi tulee vaikeasti kehitysvammainen nuori, jonka elämään tulee perheen, koulun, tilapäishoidon, terapeuttien, lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden lisäksi vielä yksi uusi paikka ja uudet ihmiset.
Herää kysymys, tullaanko ammatillisen opetuksen paljon puhutussa reformissa, jonka tarkoituksena on uudistaa koko ammatillinen koulutus, huomioimaan vaikeimmin vammaisten ammatillista koulutusta lainkaan? Reformissa uudistetaan koulutuksen rahoitus, ohjaus, tutkintorakenne, koulutuksen toteuttamismuotoja sekä järjestäjärakennetta. Väitetään, että uudistus valmistellaan tiiviissä yhteistyössä ammatillisen koulutuksen kentän ja sidosryhmien kanssa. Onko todella näin myös erityisammattiopetuksen osalta? Ja miksi ihmeessä säästöjä ylipäätään piti tehdä, kun näin suuri koko ammatillista koulutusta koskeva uudistus on ovella?
Missä ovat kehitysvammaisten nuorten nuorisotakuu, sivistykselliset perusoikeudet, oikeus elinikäiseen oppimiseen ja ihmisarvo?
[/et_pb_text][/et_pb_column][/et_pb_row][/et_pb_section]